Tänä päivänä on saatavilla monenlaisia kuusia. Vihreitä kuusia, hopeaisia kuusia, mustakuusia, surukuusia, säkitettyjä kuusia, muovisia kuusia, Tanskan kuusia, Siperian kuusia, käpykuusia, taimikuusia, latvakuusia, omalta maalta haettuja, naapurin tontilla kasvaneita ja vaikka vallan mitä. Luotettavat lähteet kertovat, että jo 1441 joulukuusia oli Tallinnassa. Suomessa perinne alkoi tiettävästi 1800 -luvun alkupuolella. Pieniä kuusia ripustettiin aluksi kattoon ja niitä alettiin koristelemaan omatekoisilla koristeilla.
Tuttu kuusen myyjä iloisesti tervehtien valitsi minulle tuuhean ja tuoreen kuusen, kehui ja pyöritteli kuusta tarkasteltavaksi. Vettä satoi kaatamalla ja seisoin kuusijonojen välissä, aikaa kuusen valintaan ja ostopäätöksen tekoon kului noin minuutti. Kuusi toimitettiin meille kotiin. Kuusen tyvi on sangen paksu ja kaipasi paljon vuolemista ennen kuin se saatiin mahtumaan jalkaansa.
Joulukuusi tuo mieleeni myös lapsuuden kuusenhakumatkan, umpihangessa kahlaamisen, metsän hiljaisuuden, suuren kuusen pokasahalla sahaamisen ja lopulta käpyjä täynnä olevan kuusen latvan kantamisen autoon ja kotiin. Kuusi sidottiin Cocco Mobil Isar -merkkisen auton katolle ja eikun menoksi. Nyt tämä muisto vaikuttaa hienolta ja kaukaiselta. Olen ehkä unohtanut umpihangessa kahlaamisen, lumen tippumisen niskaan ja lapasten kastumisen. Arvokasta oli koristeiden askartelu lastuista, kynttilöiden tuoksu ja hämärässä valossa touhuaminen. Radiosta kaikuivat joululaulut, noita Nokinenän seikkailut Kyöpelinvuorella, odotimme äitiä töistä kotiin, isä hääräsi esiliina edessään, kattoi joulupöydän ja me lapset touhusimme omiamme. Jotakin jännittävää oli tulossa.
Näinhän se on mennyt sukupolvien ajan. Toivottavasti kaikki muistavat hankkia kuusensa ajoissa.
Heikki Juhani Happonen Joensuusta
Comments